Fuinrando Il Mare "Il Mare"
Väri: kilpikonnatäplikäs
EMS-koodi: CRX f 09 24
Kasvattaja: Pekka Jäppinen, Norja
Il Maren PawPeds-linkki
Vuosi 2009 alkoi surullisissa merkeissä. Uutinen perhetuttavamme äkillisestä poismenosta käynnisti haastavan eläinten pelastusoperaation Pohjois-Norjassa hänen lähiomaisten ja ystävien toimesta. Suljetut tieosuudet ja yli kolmenkymmenen asteen pakkanen vaikeuttivat pelastusoperaatiota kaamosrajan tuolta puolen, joka oli 3000 km mittainen. Operaatiossa oli kaikkiaan kolmekymmentäviisi pelastettua; kolmestakymmenestä koirasta seitsemän jäi Norjaan paikallisille tuttaville, kolme muutti Argentiinaan, viisi Ranskaan ja loput viisitoista niistä matkasi Suomeen yhdessä viiden kissan kanssa. Vanhin kissoista omasi sukutaulussaan isänään sisareni ja hänen miehensä kasvatin Windseeker Milford Havenin, tuttujen kesken ”Jäppisen”. Tarjouduimme yhdelle kissalle kodiksi, mikäli joku niistä jäisi sellaista paitsi ja niin tammikuun puolivälissä saimme ”Jäppisen” tyttären Il Maren luoksemme.
Il Marella ei ollut mitään syytä luottaa meihin. Pitkä muuttomatka oli piste iin päälle sen kokemille epäsuotuisille tapahtumille. Kaksi viikkoa se toipui sisareni luona, syöden vähintään viiden kissan edestä. Tämän jälkeen katsoimme sen vahvistuneen edes hieman muuttaakseen kotiimme. Päädyimme sijoittamaan sen alkajaiseksi makuuhuoneeseemme Öistä pakkosiedätyshoitoa meihin ihmisiin, mutta rauhallinen ja eläinvapaahuone muihin eläimiin nähden. Kuten sisareni mies sanoi, ruokaa kului enemmän Il Maren toimesta kuin perheen muiden kissojen määrässä yhteensä. Mikä tietenkin oli hyvä asia, vääjäämättä sen sai hieman lihaa luiden päälle. Eräänä yönä sängyn alta kuului liian tuttu mouruaminen, soitto seuraavana päivä selvitti, että ei, Il Marea ei ole mahdollisesti steriloitu iästään huolimatta. Mutta se oli aivan liian hoikka ja heikko kyseiseen operaatioon. Kolme viikkoa mietimme Hannun kanssa eläinharrastuksen monimuotoisuutta yöuniemme hinnalla. Päivä päivältä, viikko viikolta Il Maren uteliaisuus kasvoi, yhä useammin heräsin yöllä tunteeseen, että joku tarkkaili minua. Avattuani silmät näin Il Maren olevan patjallani valvoen nukkumistani. Hetken toisiamme katsottuamme, sen rohkeus petti ja se livahti sängyn alle turvaan. Pari kuukautta myöhemmin olimme edistyneet niin, että Il Mare saattoi seurata päiväaskareitamme makuuhuoneen ovelta käsin. Maaliskuun lopussa päätimme, että se on tarpeeksi kauan saanut sopeutua uuteen tilanteeseen. Tietenkään ei ollut reilua kiikuttaa sitä samoin tein eläinlääkärille operoitavaksi ja tutkittavaksi uudemman kerran sitten tammikuun alun. Il Mare sterilisoitiin ja sille oli kehittynyt vuosien aikana kookas ja kivulias limakohtu, jonka poistaminen toi Il Maresta enemmän positiivisia luonteenpiirteitä esiin. Muutoin eläinlääkäri kertoi Il Maren olevan kuntoutuneen erittäin hyvin.
Luonnollisesti se joutui hakemaan paikkansa eläinyhteisöstämme. Elämää nähneenä ja kokeneena sen luonteenlujuus tuli hieman yllätyksenä muille kissoillemme. Scottyn se antoi pitää paikkansa kuninkaana, mutta valtajärjestyksessä se siirtyi heti toiselle sijalle. Gildaa tämä on nyppinyt eniten, mutta herrasmies Julius meni ja retkahti oitis voimakastahtoiseen leskirouvaan. Juliuksen ja Il Maren suhde onkin kuin elokuvista konsanaan, Il Maren päättäväisyys taittuu Juliuksen huomionosoitusten ohessa, ne löytävät levon hetken toisiinsa käpertyen ja tukeutuen. Ensimmäistä kertaa koiramme ovat tavanneet kissan joka sanoo mitä ajattelee. Sen tassut sivaltavat ennen äänivaroitusta ja kyllä vaan, koiramme antavat Il Maren olla rauhassa, kuten Il Mare niiden. Niiden keskinäinen sopimus on ilmaan kirjoitettu, mutta sitäkin vahvemmalla allekirjoituksella. Vuotta myöhemmin Il Maresta on kehkeytynyt hyvin puhelias ja huomionkipeä kissa. Se ei voi vastustaa osakseen saamaansa hellittelyä, jolloin se alkaa puskea päätään lattiaan. Vuoden takaiset tapahtumat eivät kuitenkaan ole muisto vain, vierailijoiden saapuessa Il Mare katsoo paremmaksi poistua mielenkiinnon tuolle puolelle.
